Piti vähän tutustua ratakarttoihin...
Tuo Brenzparkin #15 näyttää aika legendaariselta.
http://pictures.ec08.de/course2/DSC_0874
EM-kilpailut 2008, Söhnstetten, Saksa, 25.-31.8.2008
Valvoja: HALLITUS
München Ma. 25.08 klo 09.30 (AY803). Varattuna farkku Passat (tai vastaava) ilmastoinnilla ja diisselillä (vapaan nopeuden maassa ei uskalla ottaa bensa masiinaa, iskee vielä vauhtisokeus).
Takapenkki on vielä tyhjä (etupenkin valtaa Poimis, kuskina allekirjoittanut). Auto palautuu ko. paikkaan Su. iltana 31.08 (kone lähtee muistaakseni 18.40 (AY808)).
Kustannuksia saa tulla jakamaan viikoksi tai mahdollisesti yksisuuntaisesti. Vuokra kohtuulliset 236 Eskoa (kulutus 6,9 l. tupaöljyä).
Takapenkki on vielä tyhjä (etupenkin valtaa Poimis, kuskina allekirjoittanut). Auto palautuu ko. paikkaan Su. iltana 31.08 (kone lähtee muistaakseni 18.40 (AY808)).
Kustannuksia saa tulla jakamaan viikoksi tai mahdollisesti yksisuuntaisesti. Vuokra kohtuulliset 236 Eskoa (kulutus 6,9 l. tupaöljyä).
en oo kyl varma mut luulen nii
-
Bogey-Beemi
- Viestit: 1867
- Liittynyt: Ti 25 Loka 2005, 19:44
- Oikea nimi: Petri Behm
Muistutus
Suosittelen varaamaan ainakin lounaat kisapäiville.Pyry Petteri kirjoitti:I would like to ask you to remind your players of catering/food. Not
even a third of all competitors have chosen their food yet and it is
almost impossible to plan with these numbers. Competitors can book their
meals in their online registration. The complete menu card is available at:
http://ec08.de/catering.html (also linked with the registration form)
Since we have to pre order the food, it is not possible to change the
food orders after August 24th. If your players bring company (friends,
family, ...) tell your players to be sure to order for them as well.
Sporttihotelissa majoittuvat muistanevat varmaan, että siellä ei kelpaa luottokortit.
1 entry saksanmaaperältä
Retkikunta Jesse, Ana, Junnu ja Tommi saavuttivat saksan maaperän eilen illalla ja kohtuullisen rivakasti sujuneiden lentokenttärutiineiden jälkeen saatiin hertzistä hieman takakireä Seat Leon alle ja suunnattiin kohti kisapaikkaa. yhden pysähdyksen (burger king) taktiikalla painettiin keskimäärin 160 lasissa ja ehdittiin ennen puolta yötä mestoille. Junnun majoituksessa oli probleemia kun koko gästhoussi oli yöllä jo sulki, mutta sporttihotelliin jullikin sitten lopulta pääsi majoittumaan. Hotelli on todella hyvätasoinen. Iltakalsut hotellin raflassa naamariin ja kiltisti goisaan (kyllä, jopa ana ja jesse!)
Radalle (söhnstetten) suunnattiin heti aamusta erinomaisen aamiaisen jälkeen. Rata on omalla tavallaan hyvin spektaakkeli. Ne jotka ovat käyneet Witcombessa (englanti) voivat saada jotain hajua radan luonteesta. Radalla on jokunen par 4 mutta muuten on avointa ja kohtuu lyhyttä. Helppoa ei silti ole kun usealla väylällä n. 10 m lyhyt heitto voi tarkoittaa että kori on vielä 10 metriä pään yläpuolella... eli tii ja kori voi olla samalla tasolla mutta välissä 30m syvä rotko. Alaspäin mennään isosti 3-4 kertaa. Pari kertaa saa liidättää helposti 200 metristä siivua.
Reenikiessillä oltiin hapoilla jo puolimatkassa ja loppu meni puuskutukseen ja nestehukasta kärsimiseen. Tommilla venähti 'liipasinsormen' nivelsiteiden lisäksi nyt radan rinteillä myös oikea nilkka joten fiilarit hieman maassa. Kukaan muukaan seurueesta ei tosin ollut oikein iskussa ja huonoja heittoja tuli paljon.
Nyt lounaan jälkeen siestalla ja illaksi tarkoitus mennä vetään samalle radalle vielä tuloskiessi.
huone #261
Radalle (söhnstetten) suunnattiin heti aamusta erinomaisen aamiaisen jälkeen. Rata on omalla tavallaan hyvin spektaakkeli. Ne jotka ovat käyneet Witcombessa (englanti) voivat saada jotain hajua radan luonteesta. Radalla on jokunen par 4 mutta muuten on avointa ja kohtuu lyhyttä. Helppoa ei silti ole kun usealla väylällä n. 10 m lyhyt heitto voi tarkoittaa että kori on vielä 10 metriä pään yläpuolella... eli tii ja kori voi olla samalla tasolla mutta välissä 30m syvä rotko. Alaspäin mennään isosti 3-4 kertaa. Pari kertaa saa liidättää helposti 200 metristä siivua.
Reenikiessillä oltiin hapoilla jo puolimatkassa ja loppu meni puuskutukseen ja nestehukasta kärsimiseen. Tommilla venähti 'liipasinsormen' nivelsiteiden lisäksi nyt radan rinteillä myös oikea nilkka joten fiilarit hieman maassa. Kukaan muukaan seurueesta ei tosin ollut oikein iskussa ja huonoja heittoja tuli paljon.
Nyt lounaan jälkeen siestalla ja illaksi tarkoitus mennä vetään samalle radalle vielä tuloskiessi.
huone #261
tuloskiessiä
Jesse veti parhaan scoren ekaan tuloskiessiin. Oltiin ennen viimeistä väylää kaikki heiton sisässä. viimeinen saariväylä rokotti sitten tommia ja junnua parilla pinnalla. Kaikki tutustuttiin osaltamme muutenkin ob alueisiin joten parempaan kyllä pystyy. tuntuma jäi että kärsä pistänee täällä kisassa about 52-53.
Jesse....56
Ana.......58
Junnu....58
Tommi...59
Jesse....56
Ana.......58
Junnu....58
Tommi...59
-
poimis
- Viestit: 2284
- Liittynyt: Ke 26 Loka 2005, 11:14
- Oikea nimi: Sami Poimala
- Seura: Talin Tallaajat
- Paikkakunta: Vantaa
- Viesti:
Saksan päiväkirja
Ensimmäinen päivä.
Lento Helsingistä Müncheniin sujui kommelluksitta. Mitä nyt allekirjoittaneen turvatarkastus kesti arviolta 15 minuuttia... Etukäteen varattu autokin löytyi, joten ei muuta kuin kokka kohti Bartholomän sporttihotellia.
Pikainen asettuminen ja saman tien tutustumaan Söhnstettenin rataan.
Tehdäänpä heti yksi asia selväksi: ratakartasta ei voi päätellä juuri mitään. Tuli nimittäin nähtyä varmaan ensimmäinen vajaa 80-metrinen väylä, jolla edes Miko ei pääse kupille asti. Ratakartasta katsottuna mukavat Aviar-väylät, saattavatkin olla käytännössä 76-metriä pitkiä väyliä, joilla on ylämäkeä 15 metriä. Tai 260-metrinen siivutusväylä, missä on alamäkeä samanverran. Korkeuseroja on TODELLA paljon. Ylös, alas, ylös, alas... etuysin jälkeen alkoi jo pohkeet hapottaa. Jos joku vielä väittää, että tämä ei ole urheilua niin...
Ensimmäisen kierroksen jälkeen radasta jäi hieman vaisu fiilis. Tuntemukset kiteytyivät yhteen lauseeseen: rata on raskas, mutta tylsä. Itseään toistavia väyliä, paljon mäkiä, yllättävän paljon myöskin OB-narua, paikoin jopa kikkailuksi asti.
Tiit olivat myöskin tällaisille väylille sopimattomat. Tekonurmimatot, ihan jees, mutta kooltaan todella pieniä.
Kakkosväylällä on todella kammottava aita tiin vieressä. Heiton hetkellä on lähinnä mielessä "enhän lyö kättäni tuohon aitaan". Se on juuri se asia, mitä pitäisikin ajatella hetkellä, jolloin pitäisi heittää 90-metrinen hyseri 5-metrin ylämäkeen.
Emme heittäneet tulosta, mutta kakkoset tulevat olemaan todella vähissä. Isoa lukua on tarjolla paljon. Jessen kiesi vaikuttaa aika kovalta ekaksi kiesiksi.
Kierroksen jälkeen sitten etsimään ruokaa & juomaa, ja tämänkin kokemuksen jälkeen on helppo yhtyä Seppo Rädyn mielipiteeseen... kauppoja ei meinaa löytyä mistään, yksikään ravintola ei oile auki, ja kun viimein löytyy kauppa, siellä ei käy Visa. Käteistä kannattaa varata näille reissuille paljon. Maanantai-iltana 18:n aikoihin oli tyytyminen ruokailuun "hotellin" ravintolassa, jossa sai todella pienen annoksen Gemüse-lasagnea reilulla kuudella eurolla.
Huomenna on sitten luvassa tutustuminen Brenzparkiin, jossa on odotettavissa vähemmän korkeuseroja, mutta sitäkin enemmän OB:ta.
Fun facts of the day:
- Päivän maksiminopeus: 183 km/h (1.6-litraisella diesel Citroën C4:lla).
- Top1:n distance-ennätys: 170 metriä
- 0,75l Rotwein: 1,97€
- Paikallisten naisten helmanpituus: ~15cm
Not so fun facts:
- Mikon six pack (alkohol-frei!)
- kolme läppäriä hotellihuoneessa - ilman internetiä.
- Autobahnin varrella kolmioleipä: 4€
- ranskalainen auto (josta ei saa käsijarrua pois, jossa ei mene valot päälle automaattisesti, jossa aurinkosuojat eivät suojaa auringolta, jossa peilit liikkuvat itsestään miten sattuu, joka piipittää omituisesti...)
- germaanit, jotka eivät puhu englantia
Lento Helsingistä Müncheniin sujui kommelluksitta. Mitä nyt allekirjoittaneen turvatarkastus kesti arviolta 15 minuuttia... Etukäteen varattu autokin löytyi, joten ei muuta kuin kokka kohti Bartholomän sporttihotellia.
Pikainen asettuminen ja saman tien tutustumaan Söhnstettenin rataan.
Tehdäänpä heti yksi asia selväksi: ratakartasta ei voi päätellä juuri mitään. Tuli nimittäin nähtyä varmaan ensimmäinen vajaa 80-metrinen väylä, jolla edes Miko ei pääse kupille asti. Ratakartasta katsottuna mukavat Aviar-väylät, saattavatkin olla käytännössä 76-metriä pitkiä väyliä, joilla on ylämäkeä 15 metriä. Tai 260-metrinen siivutusväylä, missä on alamäkeä samanverran. Korkeuseroja on TODELLA paljon. Ylös, alas, ylös, alas... etuysin jälkeen alkoi jo pohkeet hapottaa. Jos joku vielä väittää, että tämä ei ole urheilua niin...
Ensimmäisen kierroksen jälkeen radasta jäi hieman vaisu fiilis. Tuntemukset kiteytyivät yhteen lauseeseen: rata on raskas, mutta tylsä. Itseään toistavia väyliä, paljon mäkiä, yllättävän paljon myöskin OB-narua, paikoin jopa kikkailuksi asti.
Tiit olivat myöskin tällaisille väylille sopimattomat. Tekonurmimatot, ihan jees, mutta kooltaan todella pieniä.
Kakkosväylällä on todella kammottava aita tiin vieressä. Heiton hetkellä on lähinnä mielessä "enhän lyö kättäni tuohon aitaan". Se on juuri se asia, mitä pitäisikin ajatella hetkellä, jolloin pitäisi heittää 90-metrinen hyseri 5-metrin ylämäkeen.
Emme heittäneet tulosta, mutta kakkoset tulevat olemaan todella vähissä. Isoa lukua on tarjolla paljon. Jessen kiesi vaikuttaa aika kovalta ekaksi kiesiksi.
Kierroksen jälkeen sitten etsimään ruokaa & juomaa, ja tämänkin kokemuksen jälkeen on helppo yhtyä Seppo Rädyn mielipiteeseen... kauppoja ei meinaa löytyä mistään, yksikään ravintola ei oile auki, ja kun viimein löytyy kauppa, siellä ei käy Visa. Käteistä kannattaa varata näille reissuille paljon. Maanantai-iltana 18:n aikoihin oli tyytyminen ruokailuun "hotellin" ravintolassa, jossa sai todella pienen annoksen Gemüse-lasagnea reilulla kuudella eurolla.
Huomenna on sitten luvassa tutustuminen Brenzparkiin, jossa on odotettavissa vähemmän korkeuseroja, mutta sitäkin enemmän OB:ta.
Fun facts of the day:
- Päivän maksiminopeus: 183 km/h (1.6-litraisella diesel Citroën C4:lla).
- Top1:n distance-ennätys: 170 metriä
- 0,75l Rotwein: 1,97€
- Paikallisten naisten helmanpituus: ~15cm
Not so fun facts:
- Mikon six pack (alkohol-frei!)
- kolme läppäriä hotellihuoneessa - ilman internetiä.
- Autobahnin varrella kolmioleipä: 4€
- ranskalainen auto (josta ei saa käsijarrua pois, jossa ei mene valot päälle automaattisesti, jossa aurinkosuojat eivät suojaa auringolta, jossa peilit liikkuvat itsestään miten sattuu, joka piipittää omituisesti...)
- germaanit, jotka eivät puhu englantia