keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Juuri noin, ainoa, mitä pyysin oli, että Nina olisi OBeen sisällä ja jos paikka näyttää hyvältä, mä leikin huippuheittäjää ja kaaduin naamalleni yrityksessä useimmiten. Jaani, avoimella radalla huonokin heittäjä, kuten minä voi rätkiä menemään täysillä. Järva osoitti hyvin, ettei mun sen hetken kunnolla ollut asiaa puskea suorituskykyni rajoja tiukimmilla väylillä. Mikäs avoimella apinariuhtoessa on. Kyllä mäkin maailmanluokan pelaajan kanssa pelatessa voin yrittää 110% suorituksia, kun tietää, että kaveri todennäköisesti siivoaa sotkuni. Meidän kuolevaisten on otettava rajoittuneisuutemme huomioon, kuten surkealla räpiköinnilläni todistin Hollannissa otin rauhallisemmin ja heitin pirusti paremmin.

Tarkoitin, että parempi olisi, jos parigolfissa se ensimmäinen pelaaja yrittää kunnolla. Jos ekalta tulee moka, niin toka pelaaja voi sitten seiftata. Jos taas eka onnistuu, niin toka pelaaja voi myös yrittää täysillä. Siksi ihmettelin tapaanne pelata niin, että jo ensimmäisellä seiftataan, jolloin on aina ikään kuin yksi kunnon yritys vähemmän käytettävissä.

Olinkohan tarpeeksi selväsanainen?

Ei liity mitenkään SDGO:hon enää.

Ei liitykään enää Tukholmaan, muuten kuin ensi vuoden pelitaktiikan valinnan kannalta paripelaajille. Voisi olla mielenkiintoinen viestiketju tuo pelitaktiikka. Logiikka ensi seiftailulle on se, että turvaheitot menevät isommalla mahiksellla sellaiseen paikkaan, että sieltä ei kärsi ylimääräistä heittoa, jos toka pelaaja heittää OBlle. Ja toisella pelaajalla on tällöin vähemmän ylimääräistä painetta niissä tapauksissa, joissa eka pelaaja tykittämällä on mennyt metsään tai OBlle. Se ei ehkä ole ongelma tarpeeksi koville pelaajille, mutta yllättävän kovia mokia on sattunut Clash sarjan videoissa maailman huipuille. Schulzin treeitis syndrooma Blue ribbon Pinesissa oli yllättävä. Tosin mies oli vielä toipilas heittokäden vamman jäljiltä. Minusta taktiikkaa pitäisi optimoida taitojen ja olosuhteiden mukaan joka väylälle, joten jossain on molempien hyökättävä ja riskipaikoissa otettava ainakin täystuhon vaara pois kuvioista. Tuossa meni pieleen, kun tuli pari täystuhoa Ninan aloitusseiftailuista huolimatta. Se kertoo Järvan vaatimustasostakin, kun joissain paikoissa pitää kakkosheitossakin olla seiftiä ja yhdessä kohdassa kolmosellakin näin lyhyelle heittävälle heittäjälle. Tulokset eivät kertoneet pelkästään siitä, miten jäässä mä olin, sillä Nina pelasi hyvää peliä avauksissa ja lähestymisissä ja pelasti ainakin muutaman putin. En muista montako puttia.

Kuinka usein voi saada yhden heiton säästön sillä, että eka pelaaja heittää sankaridraivin ja toka yrittää jotain himmeää, kuten 250 m rollerilla? Vastaus vaihtelee pelaajien tason, olosuhteiden ja väylien mukaan sekä yksittäisten väylien haasteiden mukaan. Silloin, kun kyseessä on kaksi huippupelaajaa vireessä, ei ole niin väliä, onko kyseessä pitkä ja avoin, lyhyt tiukka tai pitkä tiukka väylä, tulokset lienevät hyviä jatkuvalla molemman hyökkäyksellä. Mitä tiukempi ja pidempi paikka, sitä enmmän kaksi eihuippua kärsii. Juliana Korver lienee sanonut omien rajojensa sisällä pelaamisesta parhaiten 2003 MM kisa DVDllä, kun hän sanoi, ettei koskaan heitä täysillä, vaan 80 %. Paitsi lähes täysiä ylämäkeen, kun pelasivat vuoristossa noi kisat. On varmasti yksilöllistä, minkälaiset haasteet menevät iisisti ja mitkä haasteet tuovat kohtuullista ja mitkä murhaavaa riskiä, jos yrittää tehdä taitojen rajoilla olevia heittoja. Itsetuntemusta on oltava ja on hyvä tuntea pelikaverin rajat ja olla eri vahvuuksilla varustettu pelaaja kuin itse. Siksi vasurit ovat kysyttyä seuraa paripeleihin ja vasurin puutteessa tykki kämmenheittäjä täydentää rystydominanttia pelaajaa jne.

Kontrastina Järvaan Skellefteå EO rata ei ollut paljon leveämpi, mutta minusta se ei tarjonnut niin suuria täystuhomahdollisuuksia. Kyllähän mä heitin siellä harjoituksissa omaan tasoon nähden hyvin. Se ei tarkoita sitä, etteikö hyökkäämällä sielläkin olisi tullut turpaan, mutta mielestäni vaara täystuholle on paljon pienempi Skelleftåssa. Siksi uskalsin yrittä yhtä kovaa Skellefteåssa ilman tuhotuloksia. Järva tarjoaa monta paikkaa, jossa parin asteen virhe sivu- ja korkeussuunnassa sekä hyssekulmassa erottaa fairwaylle päätymisen ja oobeen tai murhapuskan tosistaan vain noin 50-70 m päässä teeltä. Yhtä tiukat toleranssit ovat harvemmassa Skellefteåssa ja useimmiten ahtaat kohdat ovat paljon kauempana Skellefteåssa, joten siellä ei kärsi niin helpolla, jos ei heitä 100+m. Tämä taas on ratasunnittelukeskusteluun sopivaa asiaa pro vs muut painotuksella suunnittelussa.

Elikkä ilmeni itelle semmonen juttu että kaveri ei pääsekkään lähtemään tieten kaveriksi, niin onko täällä joku jolla ois hotelli/muu kämppä ja puuttuuis huonetoveri? Jos löytyy joku niin oisin mielelläni tulossa Puolittaan kämppäämismaksuja! Laittakaahan YVtä.

Nonii, perinteinen laivareissu Turku-Tukholma-Turku hoidettu. Hytissä muuten yhdelle tilaa, jos kiinnostaa.

Onko jengi asumassa taas Ibis Västissä? Vai mikä on tilanne? Onko olemassa muita kuin perus Ibis ja takapihan U.S. Pizza?

Meidän 4+1 seurue majottuu jossain keskustan ja radan puolivälin tienoilla. Majotuksen nimee en muista mutta tais olla mainittu siä kisasivuilla.

Meidän 2+2 seurue majoituu Ibiksessä ja syö U.S Pizzaa.

Pyry Petteri kirjoitti:Meidän 2+2 seurue majoituu Ibiksessä ja syö U.S Pizzaa.

Juu meilläkin on sama setti

Ryhmän painostuksesta on otettava sitten persikkapizzaa tännekin.

Jaani kirjoitti:Ryhmän painostuksesta on otettava sitten persikkapizzaa tännekin.

Nam

Meidän 1+1+1 sissiryhmä majottuu paikassa A ja syö kaiken mikä löytyy väliltä A - B.

Eli ei siis mitään hätää.. jalle on järjestäny paketti matkan valmiiiks.

Jätkät lähtee luokkaretkelle

Kaikille sit Suomi-paita päälle!

Eiköhän sitä ainakin yhen kiessin vois 6-1 paita päällä heittää.