keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Minusta tuossa on toinenkin opetus. Jos kyseessä on laji, missä juostaan, ei ole kiva laittaa kaikille kampittimia heti juoksupaikan päätyyn. Monikohan muukin on potkinut varpaita kipeäksi ja väännellyt nilkkojaan teen päätyesteisiin? Toinen pet peeve on se, että joissain paikoissa on tee kyltti teen etureunan sivulla. Se haittaa joitain heittolinjoja ollen tiellä, mutta tärkeämpi haitta on se, että kun heittää näköesteiden läpi, on kiekon löytymisen ja sääntöjen määräämän kiekon seuraamisen vuoksi välillä siirryttävä nähdäkseen kiekkoa. Kun katse ei ole alhaalla maassa, missä tee sign on, vaan taivaalla kiekossa, tulee helposti käveltyä sokkona teräväreunaiseen kylttiin tai potkittua varpaita tohjoksi. Nimimerkillä kahdella 9 väylän kierroksella Vihiojalla kolme kolaria, joista kaksi rikkoi nahkan jalasta.

Talin normiväylä 14 sisältää teen betonin loppumisen jälkeen pudotuksen, mihin olen väännellyt nilkkaani useammin. Nate Doss ei vaikuttanut iloiselta tehtyään saman Tali Open 2011 kisassa.

Mutta jiiärrä hyvä, sun kannattaa ihan oikeasti himmata vauhdinottoasi vähintään puoleen siitä, mitä se nyt on. Se on pelottavaa katsottavaa sun ryntääminen ja heiluminen, että ei mikään ihme, jos loukkaantumisia ja yliastumisia tulee. Tämä nyt neuvona, josta kannattaa vaari napata.

Heittäessä en ole kolhinut itseäni koskaan naarmua pahemmin. Vaikka hidastusvideot osoittavat selvästi, etten useimmiten saa pidettyä täydellä vauhdilla takajalkaa maassa ja lantiota käännettyä ja Käpän tutkaan heitin parissa sessiossa järjestään hitaammin vauhdeilla kuin hiipien, niin silti kentällä kiekot lentävät pidemmälle vauhdeilla. Siinä on ristiriitaa kerrakseen olettaen, että tutka toimii oikein. Olen vain kerran saanut vauhdeilla isommat luvut tutkasta kuin ilman vauhteja.

En mä ryntää lyhyemmissä heitoissa, niissä keskityn puhtaasti tarkkuuteen ja toistettavuuteen. Kun mun vauhdittomat pituudet eivät riitä monilla pitkillä väylillä, en voi tiputtaa kaikkia ryntäyksiä pois tiputtamatta pirkkomahiksia. Toisaalta ryntäilyllä on myös urheilullinen tarkoitusperä. Juoksu on tylsää juoksu heitettäessä ei. Tulee treenattuakin tällä tavalla Polvissa tuntuu välillä ja nilkka on pottuillut huolella sekä molempiin jalkapohjiin iski viime vuonna plantaarifaskiitti. Joten näyttää siltä, että loppua ikää ajatellen on vain purtava katkera pilleri ja kuntopyöräillä ryntäilyn sijaan. Kun lekuri kehotti välttämään juoksemista polven säästämiseksi. Vieläkin valuu hiki äskeisestä kuntopyöräilystä. On toki varaa pistää läski tummumaan Ei läski lopu multa heti kesken

Ihan asiaa puhut jiiärrä. Hangossa on 30 tiitä ja poistimme etutukit juuri mainitsemastasi syystä kaikista paitsi tästä yhdestä, johon se jostain kumman syystä unohtui.

Noukka kirjoitti:Ihan asiaa puhut jiiärrä. Hangossa on 30 tiitä ja poistimme etutukit juuri mainitsemastasi syystä kaikista paitsi tästä yhdestä, johon se jostain kumman syystä unohtui.

No nythän sekin tulee poistettua!!!

Mulla on toi plantaarifaskiitti eli luupiikki ollu jo niin kauan kun jaksan muistaa. Talin karviksen jälkeen se on vaivannu vähän enemmän kuin yleensä(ei oikein edes pysty astumaan kunnolla aamulla).
Rupesin hoitamaan sitä, nyt burana kuuri ja jotain pehmustetta kengissä ja venyttelyä jalkapohjaan ja kylmä-kuuma hoitoa välillä.
Kysymys, kumpi parempi hoito (Plantaarifaskiitti (fascitis plantaris) on varsin yleinen ja usein krooniseksi muuttuva jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskohdan tulehdustila.)
Kylmä vai lämmin hoito tulehdukseen.
ps, ole lopettanut tupakin polton ja paino vaan nousee entisestään ja tiedän painon että pudotus auttaa tohon luupiikkiin jollain tavalla.

Onko siinä kengässä olevassa pehmusteessa kantapään etupiuolella olevan jänteen kohdalla aukko? Se on ihan pakollinen. Mulle lääkäri sanoi, että ei saa käyttää alun kipuvaiheessa varvastossuja ja tasapohjaisia kenkiä. Ton reikäpehmusteen ohella jalkaholvia pöajon tukevat lenkkarit on hyvä rauhoittaja ja ennaltaehkäisijä luupiikkipotilaille. Mä vain venyttelin ja voimistin jalkapohjia seisomalla rappusella päkiöillä. Sitten laskeuduin niin alas kantapäällä kuin pääsin ja sieltä nousin niin ylös kuin pääsin. Toistoja kivun mukaan. En tarvinnut kylmää tai kuumaa käyttää, joten en tiedä, mikä toimii. Mulla on hyvä mahdollisuus siihen, ettei ainakaan pahoja pysyvää haittaa aiheuttavia kalkkikasaumia päässyt syntymään jänteen päälle. Ei ole tutkittu, mutta oireita ei ole lepojakson ja reikätuen sekä lenkkarikuurin jälkeen ollut.

Vähemmän painoa tuo vähemmän rasitusta tulehtuneeseen jänteeseen. Jos oikein muistan lääkärin kommentteja, ihan eka pari päivää pitäisi minimoida kaikkea muuta liikuntaa paitsi rappustreeniä. Sitten pitäisi aloittaa tulehduksen välttämiseksi kevyt liikunta jotta aineenvaihdunta toimii ja vie kuona-aineita eli tulehdusta avustavia aineita pois kipeästä jänteestä.

Nina onko sulla vinkkiä kylmän/kuuman käytöstä?

B_Spenser kirjoitti:Mulla on toi plantaarifaskiitti eli luupiikki ollu jo niin kauan kun jaksan muistaa. Talin karviksen jälkeen se on vaivannu vähän enemmän kuin yleensä(ei oikein edes pysty astumaan kunnolla aamulla).
Rupesin hoitamaan sitä, nyt burana kuuri ja jotain pehmustetta kengissä ja venyttelyä jalkapohjaan ja kylmä-kuuma hoitoa välillä.
Kysymys, kumpi parempi hoito (Plantaarifaskiitti (fascitis plantaris) on varsin yleinen ja usein krooniseksi muuttuva jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskohdan tulehdustila.)
Kylmä vai lämmin hoito tulehdukseen.
ps, ole lopettanut tupakin polton ja paino vaan nousee entisestään ja tiedän painon että pudotus auttaa tohon luupiikkiin jollain tavalla.

Eikö se ole jalanpohjan jänteen tulehdus, eikä luupiikki? Pistää kantapään reunaan ja vaivaa varsinkin aamuisin kun jänne on levännyt yön? Minulla oli tuo samainen vaiva ja siihen auttoi vain 100-250 € kunnon pohjalliset. Paranihan se jopa niinkin nopeasti kuin 9 kuukaudessa. Elämään ja frisbeetä heittämään pystyi koko ajan kunhan ne pohjalliset muisti matkaan. Painon pudotus oli ensimmäinen ohje minkä sain Googlelta.

Niin ja siis mikään muu siihen ei auttanut kuin painon pudotus ja kunnon kengät/pohjalliset. Kortisooni-piikit auttoivat akuutimman alun ohi, mutta apu tuli vasta niistä kunnon pohjallisista. Hommasin kolmet samanlaiset JA sisäkengät, joissa oli myös muotoillut pohjalliset. Niille kun hyppäsi aamuisin, ero oli kuin kävelisi pumpulilla versus terävillä puukoilla. Se meni itsestään pois kunhan painoa sai 12 kg pois, hommasi kengät ja sisäkengät sekä antoi ajan kulua. Mikään muu ei auttanut. Halvat Inter-Sportin pohjalliset auttoivat hyvin, mutteivät olleet pitkäikäisiä. Ne menetti muotonsa nopeasti ja vaiva palasi.

Paikka jossa kävin ortopedin jälkeen oli H&K Helsinki, Jalkahoitola, Kampissa.

Muistan asioita pätkittäin. Tukevat kengät oli myös A ja O. Ei läpsyttimiä eikä mitään halpoja kierteelle käännettäviä H&M:n 15€ kenkiä.

Niin.. Ja tosiaan senhän VOI AIHEUTTAA luupiikki tai jokin muu. Minulla syynä oli epätasaisesti kantapäästä kuluneet lenkkikengät, joilla nakutin menemään asfaltilla ja löysässä loskalumessa.

Käytin luupiikki diaknoosia sen takia että se on kansanomaisempi tapa kertoa että on Plantaarifaskiitti (fascitis plantaris) on varsin yleinen ja usein krooniseksi muuttuva jalkapohjan kalvojänteen kiinnityskohdan tulehdustila.
Ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta sijoittaa noin 200eeroa tukipohjallisiin. Laitoin kenkiini tavallista superlonia pehmusteeksi, mutta menettää kovin nopeasti tehonsa. Olen myös venytelly rappusilla mutta en ole nostanu itseäni ylös, täytyy ruveta kokeilee tota hommaa. Joka tapauksessa veemäinen juttu, koska kohta alkaa treenikausi .

jiiärrä kirjoitti:Autsh! Piipolle kävi ...näki ...ja meni omin päink... Piippo saa itse olla kertomatta omaa juttuaan, jos haluaa.

Jaani, ...on pyrkimys laittaa kämmenet maahan, kun jalat ovat yhdessä polvet suorana. Siitä kun vie jalat vähän hartioita leveämpään stanssiin ja pyöristää alaselän pyöreäksi kuin kissalla ja vie peffan kauas taakse ja roikuttaa ylös alas nytkyttäen yläruumista, tekee nannaa.

Lisäksi muotoillut/ruumiin mukaan muotoutuvat sängyt tai sijauspatjat auttavat hieman.

Jaanilla tosi hyva avaus kuten yleensa, mutta please, vahan itsekritiikkia omien kokemusten jakamiseen.

Vanhoja vammoja löytyy jokapolelta, mutta ihan frisbeetä heittämällä on mennyt forella heittokäden olkapää sijoiltaan ja rystyllä tukijalan polven kierukka pärähtänyt. Molemmissa tapauksissa huono alkulämmittely ja puolihuolimaton draivi kontrolloimattomilla liikeradoilla. Polven vääntymisestä lisäksi auttoi liian pitävä heittoalusta.

Olen suoraan frisbeeharrastuksella saanut ainakin tämmöstä aikaan: draivatessa venäyttänyt nilkan nivelsiteet, tukijalan liukastuessa reväyttänyt takareiden, lonkankoukistajan, kyljen ja leveän selkälihaksen, avannut rystyset lyömällä käden draivissa puuhun, saanut rasitusvaivaa polveen, kyynärpäähän ja olkapäähän.

Silti lasken lajin plussaksi, koska ennen lajin aloittamista selkä oli 2 vuotta siinä kunnossa, ettei voinut nukkua.