keskustelu.frisbeegolfliitto.fi

Jos pitäisitte jonkun peruskurssimuotoisen opetuskokonaisuuden frisbeegolfista vaikkapa työväenopisto tyyliin (sanotaan nyt esimerkiksi 10 x 1,5 tuntia) niin minkälaisen ohjelman tekisitte sinne? Ts. mitä asioita haluaisitte käydä läpi ja missä laajuudessa? Keskittyisittekö vain perus rystydraiviin, lähestymisiin ja puttiin vai ottaisitteko kämmentä, rolleria, upsia jne. mukaan? Mites kiekkojen eri ominaisuudet ja niiden valinta, säännöt jne jne?

Minun mielestäni tällaiselle perusopetukselle alkaisi olla jo jossain määrin kysyntää. Ehkä jopa jatkokurssille peruskurssin perään. On jotenkin hassua mielestäni että ainakin näin perstuntumalla leijonanosa harrastajista opettelee lajin ihan itsekseen. (ja tietysti päätyy tekemään myös leijonanosan yleisimmistä virheistä). No tietenkin, koska "kaikkihan frisbeetä osaa heittää". Rantafrisbeetä kyllä (tai ei kyllä kaikki sitäkään). Muutaman vuoden ajan muhineita, pinttyneitä virheitä onkin sitten jo vaikeampi ratkoa, edelleen itsekseen. Tähänkin vaiheeseen olisi kiva joku "form repair" tyyppinen opastus, jota foorumeilta löytyykin mutta joka olisi 1000x tehokkaampaa livenä.

Tuskin hirveästi tällaisella toiminnalla pääsisi rikastumaan, mutta jos pyörittäisi seuran yhteydessä niin saisi ainakin uusia jäseniä. Ilmeisesti joissain seuroissa (vissiin 7k ainakin) pidetäänkin jo 'heittoklinikoita' edistyneempien toimesta?

Heittotekniikoista en niinkään osaa kommentoida mutta ehdottomasti säännöt ja etiketti olisi yhden tunnin aihe. Tuntuu että hirveän perusharrastaja moni haluaa kunnioittaa sääntöjä muttei esimerkiksi ymmärrä heittovuoronsa ajankohtaa, sen kestoa tai muiden "heittorauhan" kunnioittamista. Vaikka uusi suomennettu sääntökirja onkin todella hyvä, niin en silti usko että sitä kovin moni perusneppailja lukee.

MikkoS kirjoitti:Tuskin hirveästi tällaisella toiminnalla pääsisi rikastumaan, mutta jos pyörittäisi seuran yhteydessä niin saisi ainakin uusia jäseniä. Ilmeisesti joissain seuroissa (vissiin 7k ainakin) pidetäänkin jo 'heittoklinikoita' edistyneempien toimesta?

Pakko kommentoida sen verran että LFC(lahden frisbeeclub) kuittaa yllä olevan.Tarvetta ns.treeneille oli,ja nyt moni juniori ja aloittelija on saanut opastusta.Suosittelen kaikille seuroille samaa.Loppujen lopuksi ei maksa kuin vaivan

dppedro kirjoitti:Heittotekniikoista en niinkään osaa kommentoida mutta ehdottomasti säännöt ja etiketti olisi yhden tunnin aihe. Tuntuu että hirveän perusharrastaja moni haluaa kunnioittaa sääntöjä muttei esimerkiksi ymmärrä heittovuoronsa ajankohtaa, sen kestoa tai muiden "heittorauhan" kunnioittamista. Vaikka uusi suomennettu sääntökirja onkin todella hyvä, niin en silti usko että sitä kovin moni perusneppailja lukee.

Tuo boldattu teksti olisi erittäin hyvä ensimmäinen oppitunti!

Itse olen hahmotellut frisbeegolfin koulutusjärjestelmää ja otsikkotasolla se voisi olla vaikka tällainen alla oleva. Siitä siitten poimitaan tietyt osat progressiivisesti frisbeegolfiin tutustumiseen, peruskurssiin, jatkokurssiin, kilpapelaaja-valmennukseen, kisajärjestämisen kouluttamiseen, seuratoiminnan kouluttamiseen ja valmentaja-koulutukseen.

Junioreilla voisi olla suorituskokonaisuuksia, joiden suorittamisesta saa jonkinlaisen esim. laukkuun kiinnitettävän merkin jne. Näitä suorituskokonaisuuksia voisi suorittaa seurojen junioritreeneissä.

1. Frisbeegolfin historia

2. Frisbeegolf varusteet ja radat

3. Frisbeegolfin säännöt ja etiketti

4. Frisbeegolfin tekniikat

4.1 Backhand-draivi

4.2 Fore-draivi

4.3 Lähestymisheitot

4.4 Puttaaminen

4.5 Upsit

4.6 Rollerit

5. Kilpaileminen ja mentaalipeli

6. Kisojen johtaminen ja järjestäminen

7. Frisbeegolfin seuratoiminta

8. Frisbeegolf-valmennus

^wow. tossahan onkin jo hyvin asiaa, ja hyvässä järjestyksessä.

itse haluaisin painottaa jotenkin vielä enemmän että mitä se ylivakaus ja alivakaus tarkoittaa ja mitkä asiat vaikuttaa vakauteen ja millä lailla. voihan olla että se tulisi noissa heittotekniikoissa tai varusteissa esiin, mutta olisi mielestäni tärkeää ymmärtää ainakin taka/vastatuulien, ylä/alamäkien jne vaikutus heittoon ja sitä kautta kussakin heitossa käytettävän kiekon valintaan.

voi olla että osa näistä olisi säästettävissä sitten jatkokurssille, mutta ainakin perusteet pitäisi käydä heti jo alkuun niin ehkä sekin (nokkakulman ja alusta asti puhtaamman draivitekniikan lisäksi) auttaisi pääsemään heti alkupuolella eroon siitä aloittelijan perusvirheestä että kiekko karkaa taivaalle ja putoaa sieltä jyrkäsi vasemmalle. tuohan turhauttaa tälläkin hetkellä tuhansia pelaajia Suomessa.

Tohon mikon viestiin voisin lisätä että tuon ylivakauden/alivakauden selityksen lisäksi itse painottaisin kiekonvalinnan tärkeyttä enemmän. Tämä osittain liittyy myös tuohon alivakauteen/ylivakauteen kun porukka heittelee niin alivakailla kiekoilla että meinaa tulla päin näköä (esim. talin väylä 12).

Josko myös muutaman sanan lausuisin tähän meille kaikille niin rakkaaseen aiheeseen.

Ensinnäkin kaikki oppiminen on toki aina yksilöllistä, joku oppii nopeammin jonkun asian joku hitaammin ja toisessa asiassa voi olla toisinpäin.

Mutta keskiverto aloittelijan suurimmat ongelmat lienee seuraavat (ei missään yleisyys järjestyksessä):

1. Kiekko karkaa sivusuunnassa sektorista (jää käteen tai lipsuu liian aikaisin)
2. Kiekko karkaa ylös taivaisiin
3. Kiekko kääntyy heiton jälkeen nopeasti jyrkäksi hyzeriksi vasemmalle (oikeakätisellä)
4. Kiekko väpättää kuin vesikauhuinen lepakko
5. Yleinen sääntö, laji ja käytöstuntemus

Aloittelijat jotka treenaavat 2 omistamallaan kiekolla kavereiden kanssa rataa kiertäen saavat tunnissa keskimäärin 10-20 draivia harjoitusta mikä on toivottoman vähän. Lisäksi heitot yleensä ovat yliyrittämisen värittämiä.

Kohdissa 1-4 tärkeintä olisi saada mahdollisimman paljon rauhallisia puhtaita toistoja alle.

Tehoikkaimmaksi tavaksi olen havainnut laittaa 2 aloittelijaa kopittelemaan toisilleen, samalla on helppo puuttua tekniikavirheisiin.

Ei tietenkään draivereilla, sormethan siinä menee.

Alkuun vähän aikaa vaikka ihan ultra starilla hetken.

Sitten varsinainen kierteen ja perusheiton harjoittelu jollain tarkkuusheittokiekolla esim Zephyr toimii tähän hienosti.

Kun homma alkaa sujua niin siirtyä painavempiin lopuksi vaikka Omega SS:ään.

Siinä vaiheessa kun homma sujuu niin sopiva kopitteluetäisyys on ikä x 2 eli 7-8 vuotiaille noin 15 m, mutta alkaa ekat heitot vaikka viidestä metristä.

Kopittelussa oppii hyvin kierteen ja heiton suuntaamisen.

Toistoja saadaan helposti 200 puoleen tuntiin.

Eteenpäin mentäessä mukaan kannattaa ottaa ristiaskeleiden harjoittelu ihan kevyellä kävelyvauhdilla.

Kun kopittelussa alkaa sujumaan loiva annukka niin voidaankin mennä ratakierrokselle.

Tämä on se kohta missä olen ottanut mukaan kohdan 5. Yleinen sääntö, laji ja käytöstuntemus.

Kierroksen aikana on hyvä käydä perusasiat etiketistä läpi.

Valmennustapoja on varmasti niin monta kuin on valmentajiakin, mutta tällästä olen itse kantapään kautta oppinut...

Pyöveli kirjoitti:Kohdissa 1-4 tärkeintä olisi saada mahdollisimman paljon rauhallisia puhtaita toistoja alle.

Tehoikkaimmaksi tavaksi olen havainnut laittaa 2 aloittelijaa kopittelemaan toisilleen, samalla on helppo puuttua tekniikavirheisiin.

Tämä on samaa mitä Mark Ellis Discraftin videoissa on sanonut, "play catch". Jos kaverin vaan saa mukaan (monillehan harjoittelu on peikko, lahjattomat treenaa jne), niin tämä on hyvä treenimuoto.

AkuF kirjoitti:porukka heittelee niin alivakailla kiekoilla että meinaa tulla päin näköä (esim. talin väylä 12).

Alivakailla? Erikoista, eikö yleinen stereotyyppi oo just että junnut ostaa jotain Champion Apea joka ylivakauden lisäksi on vielä nopeusylivakaa eli aloittelijan hidas heitto tekee siitä vielä ylivakaamman? Siihen vielä kunnon nose up, niin ei muuta kuin ilmasuojaan -> parempaan suojaan! Kauhee klisee ja yleistys toki, mutta tuosta eri tulkintojahan näkee harva se päivä (miksei joskus edelleen vielä omasta kädestäkin)

Pyöveliltä hyvä kattaus ongelmista. Noi kun ratkaisee niin siinähän on jo pelaaja.

MikkoS kirjoitti:

AkuF kirjoitti:porukka heittelee niin alivakailla kiekoilla että meinaa tulla päin näköä (esim. talin väylä 12).

Alivakailla? Erikoista, eikö yleinen stereotyyppi oo just että junnut ostaa jotain Champion Apea joka ylivakauden lisäksi on vielä nopeusylivakaa eli aloittelijan hidas heitto tekee siitä vielä ylivakaamman? Siihen vielä kunnon nose up, niin ei muuta kuin ilmasuojaan -> parempaan suojaan! Kauhee klisee ja yleistys toki, mutta tuosta eri tulkintojahan näkee harva se päivä (miksei joskus edelleen vielä omasta kädestäkin)

Pyöveliltä hyvä kattaus ongelmista. Noi kun ratkaisee niin siinähän on jo pelaaja.

Myönnetään että myös noita yli ylivakaitakin kiekkovalintoja näkee. Eli tosiaan kiekkovalintaa voisi painottaa jossain perus opetuksessa. Turha lähteä lyhellä oikealla kaartavalla väylällä kiskomaan xcalibereilla.

az_kip kirjoitti:
1. Frisbeegolfin historia

2. Frisbeegolf varusteet ja radat

3. Frisbeegolfin säännöt ja etiketti

4. Frisbeegolfin tekniikat

4.1 Backhand-draivi

4.2 Fore-draivi

4.3 Lähestymisheitot

4.4 Puttaaminen

4.5 Upsit

4.6 Rollerit

5. Kilpaileminen ja mentaalipeli

6. Kisojen johtaminen ja järjestäminen

7. Frisbeegolfin seuratoiminta

8. Frisbeegolf-valmennus

Joo, tää on koko koulutusjärjestelmän hahmottelemista. Peruskurssiin voi laittaa osia osioista 1-4 ja jatkokurssiin ottaa mukaan vielä kilpailemisen ja mentaalipelin.

Mutta itse näen pitemmällä tähtäimellä, että kuten muissakin varteenotettavissa urheilulajeissa, ei puhuta pelkästään esim. parin tunnin peruskursseista, vaan seurakohtaisista muutaman kerran viikossa järjestettävistä ohjatuista harjoituksista. Näissä harjoituksissa sitten ohjataan ennalta mietityn suunnitelman eli "koulutusjärjestelmän" pohjalta näitä eri osa-alueita. Osa-alueista on valmiit oppaat ja videot, jotka on jaettu ja koulutettu seurojen "valmennusvastaaville".

Tällaiset yksittäiset koulutukset, mistä varmaan tässäkin ketjussa puhutaan, jakaisin kolmeen osaan: introon, peruskurssiin ja jatkokurssiin. Introssa voisi tutustua lajiin parin tunnin sessiossa, jossa saisi tarvittaessa kiekotkin lainaksi ja pääsisi heittämään vähän kierrosta päälle. Perus- ja jatkokurssi voisivat sitten kestää jo esim. 4-6h ja niissä pureuduttaisiin syvemmin frisbeegolfin saloihin.

Peruskurssilla kävisin läpi tiiviisti perusetiketin ja -säännöt ja kokonaiskatsauksen eri heittotyyleihin ja kiekkoihin, mutta harjoituttaisin vain perusdraivia, lähestymistä ja puttia.

^oot selkeesti ajatellu asiaa jo kauemmin.

kyllä, peruskurssiin ei kannata ahtaa tietenkään liikaa asiaa. mutta nuo em. perusjutut kyllä. yksi asia mitä ihmettelen on että jotkut jo muutamia vuosia pelanneet ei esim. osaa heittää forelta, tai anhyzeriä, ja sitten valittaa kun on vaikeita oikealle kaartavia väyliä liikaa. eikö nuo nyt kuitenkin kuulu peruspelaajan työkalupakkiin.

sama kun golfissa ei olisi viitsinyt opetella chippiä ja valittaisi että radalla on tyhmiä bunkkereita. tai siis jotain sinnepäin, lonkalta vedin tämän analogian enkä lyöntiäkään pelannut golfia joten termit voi olla vähän sinnepäin.

tietenkään KAIKKI (itse asiassa suuri enemmistö luultavimmin) eivät halua treenata ja maksimoida kehityskaartaan vaan pelata omalla mukavuusalueellaan (ei sitä itsekään aina jaksa, olen vähän siinä "aidalla istuskelemassa" että kummalle puolelle päädyn). ja tottakai omat vahvuusalueetkin pitää tuntea ja hyödyntää, esim. itse heitän joskus varman päälle upsia jos suoraan haluan. mutta kyllähän nyt oikealle pitäisi sentään osata!

MikkoS kirjoitti:tietenkään KAIKKI (itse asiassa suuri enemmistö luultavimmin) eivät halua treenata ja maksimoida kehityskaartaan vaan pelata omalla mukavuusalueellaan

Enemmän kuin totta...

Melkein kaikki kyllästyy "treeneihin" muutaman kerran jälkeen.

Parhaiten toimisi varmaan lyhyt 15 minuutin ohjattu treenaus esim ennen viikkokisoja, mutta eipä olla vielä saatu asiaa niin pitkälle.

Ja parhaiten tuntuu ajatukseen treenauksesta suhtautuvan ne joilla on joukkuepeli taustaa (ultimate tai muu), joille on tuttu juttu verrryttelyt/lämmittelyt ja tekniikkatreenit "ennen kuin pääsee pelaamaan".

Fribagolffissa ainoo treenimuoto mikä on ollut oikein "suosittu" on ollut talvisin järjestetyt halli puttaus treenit.

Itsekkään en ole koskaan ollut mikään innokas treenaaja, ennen kuin nyt "vanhoilla päivillä" kun on taas alkanu uudelleen pelaamaan. Nykyisellään parituntia range:llä hujahtaa ihan itsestään. Tosin taitaa olla niinkin, että nykyisin kelpaa mikä tahansa tekosyy päästä karkuu eukon nalkutusta...

Kyllähän tässäkin lajissa, kuten kaikissa muissakin urheilulajeissa, homman pitää perustua niille "noin tunnin mittaisille" harjoituksille, joita järjestetään ohjatusti 1-7 kertaa viikossa. Näin ei kuitenkaan nyt tapahdu, koska tällaista harjoittelun tai enemminkin ohjatun harjoittelun kulttuuria ei vielä ole olemassa.

Harjoittelukulttuuri ei synny itsestään, jollei ole todella aktiivisia persoonia, jotka lähtevät sellaista itsekseen kehittämään. Harjoittelukulttuurin synnyttämiseen tarvitaan keskitettyä tukea koulutuksen, materiaalien ja siihen suosivan ilmapiirin muodossa.

Helpoin kohderyhmä liikkeelle lähdössä ovat juniorit ja aloittelijat. Suurempi kynnys on sitten nykyisten kilpapelaajien valmentaminen ja ohjaaminen; kenellä on tietoataitoa heitä valmentaa ja kenen valmennettavaksi he suostuvat.